Videoprojekti a´la Green Screen

Teimme oppilaiden kanssa upeat vierailut Euroopan kaupunkeihin. Kaikkiaan yli 60 oppilasta osallistui projektiin, jossa kolmen hengen ryhmissä tehtiin pitkäjänteisesti Eurooppaa tutuksi. Maantieteellisen maailmankuvan kehittämiseksi käytimme pelillistävää seterra.se -sivuja, joissa on mainio harjoitusympäristö siihen. Tämä työvaihe tehtiin yksilöllisesti urakkana, jossa harjoiteltiin oman taitotavoitteen asettamista ja oman opiskelun aikatauluttamista.

Mistä valtiot tunnetaan?- osiossa hyödynsimme kuvia. Opettelimme kuvanhakuihin liittyviä erityistaitoja ja laadimme valtiokohtaiset kollaasit. Valtion merkittävimmistä nähtävyyksistä kokosimme myös SWAY-esitykset.

Luovuus päästettiin valloilleen Green Screen -projektissa, jossa ryhmät pääsivät soveltamaan valtiosta opittuja tietoja, tapoja, uutisia jne, ja muodostamaan niistä lyhyen käsikirjoitetun esityksen, joka sitten kuvattiin. Varsinkin tässä tuotoksessa ajanhallinta , suuri hallittava kokonaisryhmä ja rinnakkaisluokkien huonosti yhteensopivat työjärjestykset hankaloittivat hieman toteutusta. Painopiste jäikin oppilaiden omien ideoiden kunnioittamiseen. Toteutuksessa tekninen puoli jäi hieman puutteellisesti opetetuksi, mikä näkyi lopputuloksissa.

Yhteisessä esitysten katselmustilaisuudessa kävimme toki läpi sisälöllisten asioiden ohella myös teknisen puolen hienosäädettäviä juttuja seuraavaa projektia silmällä pitäen. Työ arvioitiin ryhmän itse- ja vertaisarviointina. Tuloksia tarkastellessa tuli huomattua, että todella hyvin arviot korreloivat opettajien ajatusten kanssa

Palautekyselyn perusteella projekti oli oppilaiden mielestä sekä opettava, haastava, mutta myös mukava. Myös me opettajat opimme paljon seuraavassa projektissa huomioitavia asioita.

Workshop-videoprojekti

Jokseenkin kiireinen kevät on myöhästyttänyt allekirjoittaneen ERKO-koulutukseen liittyvän videoprojektin aloittamista.
Nyt on melkoisen kova kiire saada edes jotain aikaiseksi. Valitsin projektin aiheeksi kevään kasvit, mutta samaa ideaa voi soveltaa moneen muuhunkin.

Tavoitteet oppilaille: videon käyttäminen oppimisen apuna, videomateriaalin muokkaaminen ja sen vieminen erilaisiin oppimisympäristöihin. Opettajille on tarkoitus projektin lomassa tuottaa ohjevideotyyppinen tuotos, jossa opastetaan mm. miten digitaalisia välineitä (ipad, älypuhelin, pc) voidaan käyttää hyväksi opetuksessa.

Projektissa toteutetaan yhden luokan kanssa yhteistoiminnallisesti digivideokasvio kevään kasveista. Kasvit kuvataan ja selostetaan sen tunnusmerkkejä ja opetellaan kasveihin liittyviä peruskäsitteitä. Kaikki tuotokset kootaan erilaisiin sovelluksiin oppimateriaaliksi.
(Padlet,Kahoot,Ville,Thinglink,)

Alustava suunnitelma:

Työvaiheet:
1) Aiheen pohjustus. Kasvien osat/rakenne. Peruskäsitteet haltuun.(Juuri,varsi,lehdet,terälehdet, verholehdet)
2) Työnjako ja tehtävänanto + oppilaiden suunnitelma. (mitä, mistä ja miten (lähikuva) kuvataan, mitä opetetaan)
- mikä kasvi?
- mistä sen tunnistaa? koko,kasvuympäristö? lehden muoto? jne.

3) Kuvausmatka lähiluontoon.
4) Kuvamateriaalin editointi,selostus ja tekstien yms. lisääminen (explain everything)
5) Videomuotoon vieminen -->yhteinen tallennuspaikka
6) Oppimateriaaliksi tekeminen



Tämä projekti toteutettiin aikapulan vuoksi pikaprojektina. Ohjeistus oli suullinen ja piti sisällään suurin piirtein tämän: "Valitkaa haluamanne kedon kasvi. Tunnistakaa se esim. kasvikirjan avulla. Kerratkaa kasvin osat ja niiden tehtävät. Perehtykää valitsemanne kasvin tunnusmerkkeihin ja elinympäristöön. Kuvatkaa kasvin osia läheltä ja kertokaa samalla, mitä olette siitä oppineet." 
esim. tuotoksesta:

Valmiit videot jäivät odottamaan mahdollista jatkokäsittelyä ja oppimateriaaliksi tekeminen sai tällä erää jäädä. Oppilaat omaavat sellaiset perustaidot, että tällainenkin hieman hutiloitu projektin osa saatiin kurssia varten tehtyä. Projekti oli täysin irrallinen, vailla sen suurempaa kokonaisuutta taustalla, mikä olisi tietysti tarkoituksenmukaisempaa.

Mihin luullaan olevamme menossa?

Alla oleva kirjoituksen taustalla on oma reflektointi siitä, että uuden teknologian runsas käyttäminen ei automaattisesti tuo parempia oppimistuloksia tai -kokemuksia. Lisäksi aidolle oppilaan kohtaamiselle ei tunnu jäävän aikaa, kun pitää koko ajan etsiä, kokeilla ja kehittää jotain oppimisen mullistavaa Graalin maljaa. 

Opetusmaailmaa ravistellaan parhaillaan voimakkaasti. Koulun arki on täynnä ketteriä kokeiluja, oppimisympäristön muutoksia ja uusia virtauksia oppimiseen yleisesti. Vaikka tulevaisuus on vielä usvaverhon peittämä, monet ennustavat, että ns. vanhat sisällöt ja menetelmät ovat riittämättömiä antamaan huomisen ihmisille niitä taitoja, joita silloin tarvitaan. Digitaalisuus ja teknologian hyväksikäyttö on noussut voimakkaasti esiin ja sitä painotetaan kouluissakin valtavasti - ehkä liikaakin. 

Vauhtisokeus on iskenyt paitsi laitehankinnoissa, myös tavassa, jolla perinteisen opettaja-oppilassuhteen hyödyt oppimisprosessissa on jäänyt jalkoihin. Näennäisellä teknis-tiedollisen hyödyn painotuksella rapautetaan oppilaiden sosioemotionaalista tukipilaria. Sillä kun on iso merkitys itse oppimisessa. Verkossa olevan tiedon valtateillä on helpompi eksyä ja jäädä yksin. Kun oppilaista tulee numeroita listassa ja heitä kuvataan (arvotetaan?) vaikuttavien data-analyysien voimalla, tietyllä inhimmillisellä aspektilla on taipumus väistää. En usko, että kukaan opettaja ajattelee tai saati tavoittelee sitä, mutta kiireestä on tullut opettajille ammatillinen syöpä. Osattiinko ohjelmoiduissa data-analyyseissä huomioida, että Esa-Petterin hamsteri oli kuollut, tai tunnistaako ohjelmat Tiina-Kaisan pitkään vaivanneet vaikeat kotiolot? Kuka ehtii kysymään? Kenen pitäisi välittää?

Tämän päivän oppilaat ovat teknologia- ja viihdesuuntautuneita. He osaavat käyttää monia laitteita ja löytävät hassut Youtube-videot. He luovat omiin tarpeisiinsa lukuisia some-verkostoja ja ovat "online"  melkeinpä 24/7.  Loistava pohja kouluttaa tulevaisuuden osaajia? Ei välttämättä!
Energisyys ja ahkeruus eivät ole sama asia, 400 instapäivitystä vuorokaudessa ei ole verkostoitumista tulevaisuuden haasteita varten ja mitä siitä, jos jaksaa tehdä passiivisia ja kivoja juttuja tunti tolkulla, mutta  väsyy (ja tylsistyy) jo 10 min. työskentelystä jonkin perustiedon opiskelusta.

Keskittyminen on kuulemma parasta, kun ollaan luurit korvilla!? Voimia ja sitkeyttä kysyy sellaisen tehtävänannon lukeminen, jossa on peräti kaksi riviä tekstiä. Hypernopea clik-and-go -ikonikulttuuri on muokannut oppilaista sellaisia, ettei moni välttämättä muista toiselle riville päästyään, mitä ensimmäisessä luki. 

Mielestäni olisi hyvä hidastaa ja tutkailla tämän hetken oppimaisemia ja muutoksia oppilaissa. Ovatko ne sellaisia, joita tavoittelemme? Ellei ole, johtuuko se vain "siirtymävaiheen" haasteista, vai siitä, ettei kukaan oikein tiedä, mihin suuntaan edes pitäisi ollaan menossa? 

Kirjoitus on tarkoituksellisesti provosoiva ja mielipiteitä herättävä, mutta kuten alussa mainitsin, osa hengentuotteen sisällöstä on kuitenkin syntynyt omista kokemuksista.